Avainsana-arkisto: mindfulness

”Ei ahdista”

Arska kävi johdannolla 2009. Hän on suunnilleen 50 vuoden ikäinen ja tekee yrittäjänä fyysistä työtä. Arska kuvailee itseään huonoksi oppijaksi. Hänen on vaikea uskoa, kun sanon että harjoitus sujuu hyvin. Tai että hän on keskimääräistä sitkeämpi ja että se näkyy tuloksissa. Hän varmistaa kuulemansa aina moneen kertaan. Monelle muullekin olisi kyllä hyväksi varmistaa kuullun ymmärtäminen yhtä hyvin, kun keskustellaan harjoituksesta.

Arska on joskus käynyt retriitillä ja muutaman kerran kokopäivän meditaatiossa tapaamassa opettajaa. Pitkään istuminen on jo tuskallista hänelle, sillä fyysinen työ on kantanut veronsa. Siitä huolimatta Arska istuu kuitenkin sitkeästi joka päivä suunnilleen tunnin.

”Tämä on vähän niinkuin minun harrastukseni. Joskus tulee istuttua enemmänkin, ja joskus se on vaikeaa, mutta olen yrittänyt istua joka päivä.”

kilpikonna

Kaukoidän kulttuureissa kilpikonna edustaa paitsi pitkää ikää, myös määrätietoisuutta, sitkeyttä – ja onnellisuutta.

Arska ei juurikaan käy zendolla. Hän soittaa minulle kerran pari vuodessa ja kyselee asioita tai raportoi missä mennään. Keskustelemme perusteellisesti harjoituksesta. Aluksi tuli tuttuja kysymyksiä:

”Mitä kun tulee muita ajatuksia? Pitäisikö aina aloittaa ykkösestä?”

”En ole hyvä tässä, mutta olen kuitenkin yrittänyt istua joka päivä. Miten voisin varmistaa että teen tätä oikein?”

Välillä talousasiat ovat ahdistaneet:

”Ahdistaa tosi pahasti. Mutta olen yrittänyt istua säännöllisesti. Se tuntuu vähän helpottavan.”

Eräänä aamuna tulee äärimmäisen liikuttava raportointipuhelu, autosta. Minäkin olen matkalla töihin. Ehkä Arskalla oli kiire päästä jakamaan kokemuksensa:

”Voiko se johtua zazenista kun ei ahdista. Olen koko ikäni ollut ahdistunut, ja se on vaikuttanut moneen asiaan. Yhtäkkiä huomasin, että vaikka yrittäjän talous on epävarmaa, niin enää ei ahdista. ”

”Vaimokin sanoo, että minulle on nykyään helppo puhua kun en räjähdä arvaamatta.”

Viimeisin puhelumme oli noin vuosi sitten, neljä vuotta johdannon jälkeen. Pohdimme mihin suuntaan harjoitus voisi kulkea ja mitä kirjoja olisi tarjolla suomeksi.

Mielessäni ajattelin, että harjoitus alkaa kypsyä luonnollisella tavalla. Kun ahdistus on hellittänyt, niin uteliaisuus ja ihmettely alkaa orastamaan aivan itsestään. Huomio siirtyy omasta hyvinvoinnista siihen, miten liityn tähän maailmaan. Zenin polulla Koan ja Shikantaza -harjoitukset syventävät tätä yhteyttä ja tuovat merkityksellisyyttä elämään.

Kysyin Arskalta luvan tämän tarinan julkaisemiseen, sillä harvakseltaan toteutuva suhteemme on ollut minulle merkityksellinen. Ajattelin myös, että hänen esimerkkinsä kannustaa muitakin harjoittajia epätoivon hetkellä. Hän vastasi:

”Ahdistus on pysynyt poissa. Parin kuukauden lievä ahdistusjakso oli, mutta otin istumisen tehokuurin ja johan helpotti. Lisäksi asioiden turha huolehtiminen on nyt vähäistä verrattuna aiempaan. Ärsytyskynnyskin eri ilmiöille on laskenut ihan rutkasti. Useimmat asiat, joista aiemmin voimakkaasti ärsyynnyin, eivät nykyään juurikaan nosta verenpainetta. Ymmärrän kyllä, että em. seikat eivät ole se varsinainen pointti tässä jutussa, mutta en pane pahakseni vaikka ohessa elämänlaatu paranee.”

Miksi harjoittaa?

Tiivistelmä tieteellisestä tutkimuksesta on, että meditaatio vaikuttaa positiivisesti monella tavalla. Tunteiden säätely paranee, huomiokyky paranee, verenpaine pysyy kurissa, unen laatu paranee, ahdistus vähenee, stressi vähenee, kroonisen kivun sieto paranee jne. Tarkemmin http://en.wikipedia.org/wiki/Research_on_meditation sekä http://en.wikipedia.org/wiki/B._Alan_Wallace

Miksi koira harjoittaa?

Miksi koira harjoittaa?
(Klikkaa suuremmaksi)

Entä sitten? Tupakanpoltto on haitallista. Silti monet polttavat. Liikunta on terveellistä. Oikeasti ihmiset harjoittavat liikuntaa, koska se tuntuu hyvältä. Sama koskee zenin harjoittamista. Valinta perustuu sisäsyntyiseen kokemuksellisuuteen, ei ulkoa annettuihin todisteisiin. Ihminen ensin valitsee intuitiivisesti ja sitten valitsee sopivat rationaaliset perusteet.

Kirja ”Three Pillars of Zen” alkaa motivaation pohdinnalla. Yasutani-Roshi kertoo kiinalaisen Keiho-zenjin luokittelemat viisi erilaista syytä tehdä zazenia. Tässä hyvä linkki (myöhempi lisäys) http://www.wwzc.org/book/begin-here-five-styles-zen

  • Bompu zen – tavallinen zen. Oman hyvinvoinnin lisääminen. Tämä on ainoa jota on voitu tutkia tieteellisesti.
  • Gedo zen – ulkopuolinen tie. Harjoittaa zazenia saavuttaakseen jotakin, joka ei kuulu zen-traditioon. Esimerkiksi suorituskykyä tai tukea toisen uskonnon harjoittamiseen.
  • Shojo zen – Pieni kulkuneuvo. Henkilökohtaiseen vapautumiseen tähtäävä harjoitus.
  • Daijo zen – Suuri kulkuneuvo. Pyrkimys todellisen luontoni oivaltamiseen.
  • Saijojo zen – Korkein kulkuneuvo. Harjoitus ja päämäärä yhdistyvät, se vain tapahtuu.
  • Motivaatiot vaihtuvat ajan ja harjoituksen myötä.

    Zen antaa välineitä kohdata eksistentiaalisia ja uskonnollisia kysymyksiä, jotka voivat olla hyvinkin polttavia:

  • Miten kohtaan sen mitä ei voi tietää tai hallita?
  • Miten kohtaan menetyksen?
  • Miten voin liittyä johonkin itseä suurempaan?
  • Mitä valitsen seuraavassa hetkessä?
  • Neljään valaan kiteytyy buddhalaisen perinteen viisautta monisyisellä tavalla. Ne auttavat myös pohtimaan miksi harjoittaa.

    Vannon, että vapautan lukemattomat olennot.
    Vannon, että näen sokeiden halujen läpi.
    Vannon, että aukaisen rajattomat dharma-portit.
    Vannon, että kuljen Buddhan loputtoman tien.

    Hakuin-zenjin ylistyslaulu zazenille on kirjoitettu kansanlaulun säveleen 1600-luvulla. Se on runollinen kiteytys zenin polusta ja lupaus siitä millaista kokemuksellisuutta harjoittamisesta voi seurata.

    Aikojen alusta
    ovat kaikki olennot buddhia.
    Kuten vesi ja jää,
    ilman vettä ei jäätä,
    ulkopuolellamme ei buddhia.
    Niin lähellä on totuus,
    vaikka etsimme kaukaa,
    kuten se, joka seisoo vedessä
    ja huutaa: ”Minun on jano!”.
    Kuten rikkaan perheen lapsi,
    joka kerjäläisenä vaeltaa,
    kierrämme loputtomasti
    kuutta maailmaa.

    Kärsimysten syy on egoharha.
    Olemme kulkeneet pimeää polkua
    pimeydestä pimeyteen.
    Kuinka voimme vapautua
    syntymästä ja kuolemasta?

    Portti vapauteen on zazen-samadhi –
    vertaansa vailla, ylittämätön,
    puhdas Mahayana.

    Ohjeiden noudattaminen,
    katumus ja anteliaisuus,
    loputtomat hyvät teot
    ja oikea elämäntapa
    kaikki syntyvät zazenista.

    Yksi aito samadhi hävittää pahuuden,
    puhdistaa karman ja poistaa esteet.
    Missä silloin ovat pimeät harhapolut?
    Puhtaan lootuksen maa ei ole kaukana.
    Joka kuulee tämän totuuden
    kiitollisin ja nöyrin mielin,
    ylistää sitä, ottaa sen omakseen
    ja harjoittaa sen viisautta,
    saa ääretöntä siunausta
    ja loputtomat ansiot.

    Ja jos käännymme sisäänpäin
    ja näemme oikean luontomme:
    Todellinen Itse on ei-itse,
    oma Itse on ei-itse,
    niin ylitämme egon
    ja nokkelat sanat.
    Silloin aukeaa syyn ja seurauksen
    ykseyden portti.
    Ei kahtena eikä kolmena,
    vaan suoraan eteenpäin kulkee Tie.

    Muoto on nyt ei-muoto,
    vaikka menemme ja tulemme
    emme koskaan poistu kotoa.
    Ajatus on nyt ei-ajatus,
    tanssimme ja laulumme ovat Dharman ääni.

    Kuinka korkea
    on rajattoman samadhin taivas!
    Miten kirkas ja kuultava
    viisauden kuutamo!

    Mitä on ulkopuolellamme,
    mitä meiltä puuttuu?
    Nirvana on avoinna silmiemme edessä.
    Tämä maa, jolla seisomme
    on puhtaan lootuksen maa
    ja juuri tämä ruumis on buddha.

    Miksi siis valitsen harjoituksen?

    En tiedä. Se vain tapahtuu. Jotenkin jalat vievät tyynylle ja keho-mieli hakeutuu kohti harjoitusta.

    Makyot, harhat

    Japaninkielinen sana makyo, kirjaimellisesti huono ilmiö, esitellään jo johdantokurssilla. Sillä tarkoitetaan erilaisia harha-aistimuksia, joita istuessa ilmaantuu. Huono ilmiö on huono ainoastaan tarkoituksen­mukaisuuden vuoksi; se pyrkii viemään huomioni pois harjoituksesta.

    Naama seinässä.

    Yksinkertaisimmillaan makyo on vaikkapa outo näköaistimus. Seinässä saattaa näkyä kasvoja, eläimiä tai kirjaimia. Seinän toisella puolella voi näkyä kolmiulotteinen huone. Näkökenttä saattaa kaventua, tummua tai kirkastua. Mielemme on tottunut käsittelemään näköaistimuksia. Kun zazenissa ei ole paljoa visuaalisia virikkeitä, mieli alkaa kehittää niitä. Hiljentynyt mieli myös havaitsee kaikenlaiset ilmiöt herkeimmin, myös makyot.

    Näitä aistimuksia voi olla monenlaisia. Voi tuntua, että kasvan suureksi. Voi tuntua, että painovoiman suunta muuttuu ja istunkin katossa. Voi kutittaa tai olla kipuja. Kaikki aistit, näkö, tunto, kuulo, haju, maku ja ajattelu ovat alttiita.

    Istuessa on tarkoituksenmukaista keskittyä harjoitukseen niin kauan kuin mahdollista, makyoista huolimatta. Sitten kun ei enää pysty keskittymään, makyo kannattaa särkeä. Esimerkiksi näköaistimuksen saa pois räpäyttämällä silmiä. Tai avaamalla ne. Kokemuksen myötä tulet huomaamaan, että makyot saavat vallan kun päästää silmät kiinni.

    Makyot voivat olla myös sitkeämpiä. On vaikea karkottaa päässä soivaa biisiä tai sinnikästä ajatusta. Mielentilat ja vahvat tunteet ovat vielä väkevämpiä ja lisäksi vaikeasti tunnistettavia. Ne ovat minä. Minulle kävi vuosikausia niin, että sesshinin keskivaiheilla tunteet menivät vuoristorataa, välillä masensi ja välillä oli hyvin onnellista. Ehkä työstin jotakin traumaa taikka karmaa, mitä sanaa haluaakaan käyttää. Tässäkin perusohje pätee – keskity harjoitukseen.

    Ja sitten on suuri Makyo, suuri illuusio: takertuminen omaan sisäiseen maailman malliin, buddhalaisuuden tunnistama kärsimyksen syy.

    Mielikuvitus

    Makyot ovat siis mielikuvitusta. Kysynkin psykologian sanoin: Minkä palveluksessa mielikuvitukseni on? Ovatko motiivini sokeat halut, pelko ja pako? Silloin puhuisin makyosta. Mutta mielikuvitus on myös käytännöllistä ja tuottaa iloa. Se on hyvin keskeistä ihmisen olemuksessa.

    On minun taiteellinen valintani, mihin suuntaan huomioni, ja sillä on seurauksia. Kuinka hereillä olen? Kuinka vapaana ja tietoisena teen tuon valinnan? Joskus kannattaa puhkaista kupla ja palata kosketuksiin ympäröivän todellisuuden kanssa. Sitä harjoittelen zazenissa joka hetki, herkkänä ja valppaana. Harjaannun havaitsemaan makyon ja valitsemaan. Silloin pelko ja tietämättömyys eivät pidä minua illuusion vankina.

    Monet kertovat harjoituksen opettaneen hyvin konkreettisella tavalla, että mielentilat tulevat ja menevät. Makyoiden kanssa painiminen on siis käytännön elämän harjoittelua. Toivottavasti tämä lohduttaa turhautumisen hetkenä ja saa ponnistelemaan vielä kerran.

    Tarinan mukaan eräs Jesuiitta kävi Japanissa kauan sitten ja pääsi vierailemaan luostarissa. Hän oli hyvin vaikuttunut nähdessään hiljaa mietiskelevät munkit, ja kysyi opettajalta: ”Mitä he ajattelevat.” Opettaja vastasi realistisesti: ”Sitä tavallista: naisia ja lounasta.”

    Zen työssä

    Periaatteessa zen-meditaatiota tehdään kahdella tavalla:

    Intensiivinen keskittyminen on oleellista laskemisessa, hengitykseen keskittymisessä ja shikantazassa (pelkkä istuminen). Niitä tehdessä palaan harjoitukseen yhä uudestaan. Vähitellen pystyn keskittymäään yhteen asiaan, ja päädyn silloin tällöin samadhiin, keskittyneeseen tilaan. Harjoitukseni syvenee, harjaannun, ja samadhi seuraa useammin. Elämänlaatu paranee.

    Suuri kysymys, eli koan. Harjoituksen myötä, tai jo aikaisemmin, minua alkaa polttaa kysymys. Mikä tämä on oikeasti? Kuka minä olen? Mikä on todellista? Mitä minun oikeasti pitää tehdä? Pidän kysymystä yllä, päivin ja öin. Zazenissa intensiivisesti, muuten tilanteen mukaan. Vähitellen syntyy oivalluksia.

    Pelon, ahdistuksen ja menetyksen kohtaaminen – kärsimys

    Kun on hyvinä aikoina vahvistanut mieltään, niin vaikeuksien kohtaaminen on helpompaa.

    Meditaatioharjoitus palauttaa mielen tasapainoon. Ilmiöiden todellisen luonnon näkeminen auttaa hyväksymään tapahtunutta. Harjaantunut mieli on lujempi.

    Zen tukee kriisissä muillakin tavoin. Harjoitukseen kuuluvat rituaalit, tottumukset ja mielikuvat luovat turvaa alitajunnalle. Samoin tekevät yhteisöllisyys, zendo tilana, ohjattu zazen sekä muiden harjoittajien läsnäolo. Opettajan kokemus auttaa.

    Zen työssä

    Kun palaan perustehtävään uudestaan ja uudestaan se alkaa onnistua. Vähitellen tottumus ja taito kasvavat, syntyy flow, yhä useammin. Työ sujuu.

    Kokemuksen myötä syntyy ihmettelyä ja kyseenalaistusta myös työn suhteen. Miksi oikein teemme tätä, miksi juuri näin? Mitä ihmettä oikein tapahtuu? Jatkuva valppaus ja kysyvä mielentila tuottavat oivalluksia työssäkin. Ne synnyttävät oppimista, ymmärrystä ja innovaatioita. Luovuus on mielentila.

    Ahdistuksen hallinta työssä

    Organisaatiot käyttävät valtavasti energiaa ahdistuksen hallintaan. Ahdistuksesta seuraa usein huonoja päätöksiä. Johtoryhmissä on painetta ja ahdistusta aina, hyvinäkin aikoina.

    Kun on hyvinä aikoina rakentanut toimivan työkulttuurin, niin vaikeuksien kohtaaminen on helpompaa.

    Toimivat rutiinit ja perustehtävään palaaminen auttavat. Jatkuva oppiminen johtaa parempiin valintoihin. Konflikti, hallitsemattomuus, ennustamattomuus ja epävarmuus kannattaa hyväksyä ja toimia sen mukaan.

    Yksilönä voin käyttää perustehtävään keskittymistä ja kysyvää mielentilaa. Jos olen harjoitellut niitä hyvinä aikoina, minulla on valmius siihen kriisinkin aikana.

    Ryhmä voi harjaantua keskittymään yhteiseen työhön, ja olemaan utelias ja erilaisuuteen kannustava. Ahdistusta voi oppia käsittelemään.

    Johtajana tai muuten vaikutusvaltaisena voin ottaa oppia zenin kokemuksista rakentaessani organisaatiota. Esimerkiksi Toyotalta peräisin oleva Lean traditio tarjoaa hyllymetreittäin konkreettisia tapoja. Minun tarvitsee vain keskittyä ja kysyä. Mitä ihmettä oikein tapahtuu?