Kristillistä vai buddhalaista sadetta

Norjalainen teologi Notto R. Thelle on kertonut seuraavan tarinan opiskelustaan zen-luostarissa 1970-luvulla. Tarina on osa puhetta
”The Sound of One Hand – Zen and Christian Spirituality” kirkon seminaarissa 3.3.2003.

The Sound of One Hand

En koskaan unohda ensimmäistä kohtaamistani Zen-mestarin kanssa Kiotossa 1970-luvun alussa.

-Miksi tulet tänne? Mestari kysyi varsin tylysti. -Teillä kristityillä on myös meditaatio ja rukous, eikö niin?
Vastasin, että hän oli oikeassa, mutta olin kiinnostunut näkemään buddhalaisuuden sisältä käsin, jos mahdollista. Lisäksi kristittynä odotin saavani jotakin buddhalaisuudelta.
-Miksi ihmeessä olet niin kiinnostunut oppimaan buddhalaisuudesta tai kristillisyydestä ylipäätään?
Hän ei tuntunut vaikuttuneelta. Minun täytyy tunnustaa, ettei tilanne tuntunut kovin mukavalta.
-Tänä iltana sataa, mestari jatkoi jonkin ajan kuluttua.
Istuimme hiljaa ja kuuntelimme. Sade putoili pehmeästi sammaleelle ja yrteille temppelin pihan puutarhassa. Yht’äkkiä kuului mahdoton kysymys:
-Onko se buddhalaista vai kristillistä sadetta?
Ajatukseni sinkoilivat ympäriinsä mielessäni, mutta sade kieltäytyi vastaamasta.
-Yksinkertaisesti sataa, hän lopulta sanoi.
-Tässä on kysymyksessä oleminen. Kaikki sinun teoriasi buddhismista ja kristillisyydestä erottavat sinut olemisen yksinkertaisesta ja perustavasta kysymyksestä.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun aavistin, että usko voisi itseasiassa erottaa minut elämästä. Tai mieluummin, että spekulaatiot ja pyhät selitykset voisivat luoda muureja, jotka sulkevat todellisuuden pois. Ehkäpä uskoni täytyi murentua, ennen kuin minusta voisi tulla todellinen kristitty? Jos minun kohtaamiseni Kristuksen kanssa ei ollut auttanut minua olemaan todellisella tavalla, ehkäpä en ollutkaan kohdannut häntä?

Eräänä päivänä mestari selitti minulle kuinka minun tulisi käydä meditaatiosaliin.

-Kun tulet zendoon, sinun täytyy hylätä kaikki ajatukset, ideat ja käsitteet. Jätä taaksesi teologiasi. Unohda Jumala.

Pohdin kysymystä jokusen aikaa. Onko se mahdollista? Tulin johtopäätökseen, että se olisi paradoksaalinen teko, joka voisi olla syvällisellä tavalla kristillinen. Buddhalaisetkin jättävät taakseen tavoitteensa ja ideansa Buddhasta, valaistumisesta ja vapautuksesta. Heidän täytyy toisin sanoen jättää Buddha meditaatiohallin ulkopuolelle. Kuitenkin ensimmäinen asia mitä salissa tehdään on kunnioittava kumarrus Buddha-patsaalle. Heidän tulee unohtaa Buddha, mutta Buddha on siellä. Samoin kristityt voivat unohtaa teologiansa; ottaa vapaata meditaatiosalin ulkopuolella olevasta jumalasta. Mutta hän on siellä kun he käyvät sisään – yhtä lähellä kuin hengitys ja sydämenlyönnit.

Haluatko kommentoida?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s