Zen-rituaalien tarkoituksenmukaisuus

Zazen on helpotetut olosuhteet harjoitella läsnäoloa ja keskittymistä. (Hyvä keskittymiskunto mahdollistaa monia asioita, kuten työskentelyn suuren kysymyksen kanssa.) Helpotetut olosuhteet vaikuttaa kummalliselta ilmaisulta, kun opettelee istumaan tyynyllä jalat ristissä. Selkää ja polvia kivistää. Lopuksi tehdään joukolla kummallisia rituaaleja, ”neljä valaa ja kolme kumarrusta”.

Zazen on mielen lenkkeilyä. Se rajaa arjen hässäkästä ajan ja paikan, jossa tähän hetkeen ja paikkaan keskittyminen on maailman tärkein asia. Zazentreenin jälkeen minulla on kykyä keskittyä syvemmin johonkin muuhun tärkeään. Tästä näkökulmasta zazeniin liittyvät perinteiset toimintatavat ovat tarkoituksenmukaisia. Zazen palvelee harjoittajaa, ei ketään muuta.

Zengårdenin Inkin-kelloRituaalit ehdollistavat. Kun tulen samaan aikaan samaan paikkaan ja tunnen suitsukkeen tuoksun, mieli kirjaimellisesti siirtyy toisenlaiseen tilaan. Kun kello kilahtaa, minun on itseasiassa helppo istua 30 minuuttia liikkumatta. Koska olen tottunut.

Säännönmukaisesti samanlaisina toistuvilla rituaaleilla on keskeinen rooli ajan ja paikan rajaamisessa. Ne ovat myös siirtymäriitti arjesta zazeniin ja takaisin. Vaikutus on vahvempi, kun rituaaliin liittyy mahdollisimman monipuolinen aistimus: haju, näkö, kuulo, tunto, ajattelu, resitaatio sekä oma koko kehon liike kumarruksessa.

Vahvat rajat mahdollistavat suuren vapauden rajojen sisällä. Mieti hetki – lujat, turvalliset, luotettavat, itse rakentamani rajat. Niiden sisällä voin kokea, tuntea, tutkia, heittäytyä, päästää irti, luottaa.

Rituaalit ja tyhjä tila ovat myös hyvin todellisia. Ajatteluun perustuvat ohjeet ja aikomukset ovat mielikuvitusta. Zazen on todellista. Zenin ajattelu tai siitä lukeminen ovat mielikuvitusta.

Toisaalta, mitä merkityksellisemmiksi koen rajat, sitä lujemmiksi ne kasvavat. Siksi tradition kunnioittaminen tai rituaalien uskottavuus ja koskettavuus ovat tärkeitä. On helpompi pitää zazenia tärkeänä, kun siihen liittyvät mielikuvat ovat positiivisia ja sopusoinnussa oman maailmankuvan kanssa.

Rituaalit tarjoavat mielelle kiinnekohdan, johon se liittää kokemuksia ja näkemyksiä. Esimerkiksi kun kuulen neljän valan sanat ensimmäisen kerran, ne herättävät joitakin ajatuksia. Ehkä minulle kerrotaan niistä jotakin 15 minuutissa. Kun olen istunut joitakin vuosia, minulle on kertynyt kokemusta zazenista, joka mielessäni liittyy valoihin. Olen pohtinut mitä valat minulle tarkoittavat. Niihin assosioituu merkityksiä ja tunteita. Niistä alkaa tulla todellisia.

Yhteys toimii myös toiseen suuntaan. Kun resitoin neljä valaa, niihin liittyvät alitajuiset muistot virkistyvät. Valoihin liittyvien kokemusten ja ajatusten muistijäljet vahvistuvat.

Rituaalien on myös hyvä erottua riittävästi tavanomaisesta. Silloin mieleen rakentuu vaihtoehto ja vertailukohta. Se auttaa tiedostamaan mielen ja jokapäiväisen kulttuurin perusoletuksia, joita en ole koskaan pysähtynyt kyseenalaistamaan. Ne ovat olleet neljän valan mainitsemia sokeita haluja. Voin esimerkiksi olettaa itsestäänselvyytenä, että ihmisen kuuluu olla onnellinen. Siis on pakko?

Zenin perinteiset rituaalit ovat myös tradition suositus. Jollakin tavalla juuri ne ovat valikoituneet ja säilyneet. Ne osoittavat johonkin inhimilliseen kokemukseen, joka on osoittautunut hyväksi ajan saatossa. Harjoituksen myötä syntyy henkilökohtainen kokemus tuosta jostakin, joka ei välity selittämällä.

5 thoughts on “Zen-rituaalien tarkoituksenmukaisuus

  1. Ari Tikka Kirjoittaja

    Hei Markus,

    yritin sanoa, että rituaalit vaikuttavat näin, halusi tai ei. Mieli vain on sellainen. Itseasiassa näkisin, että meidän traditiomme ovat hyvin lähellä toisiaan tässä suhteessa. Molemmat käyttävät mielen mekanismeja harjoituksen tukena.

    Hakuinin kuuluisan kalligrafian mukaan ”Harjoittaminen liikkeessä on MILJOONA kertaa parempi kuin harjoittaminen hiljaisuudessa.” Oli minun taiteellinen valintani tällä kertaa, että korostin zazenia tyyliin ”helpotetut olosuhteet harjoitella läsnäoloa.”

    Olen huomannut, että monet ottavat paineita siitä, että pitäisi ponnistella. (Pitäisi on väkivaltainen ilmaisu.) Joskus kannattaa relata jättämällä ponnistelu zazeniin, luottaen, että harjoitus siirtyy arkeen automaattisesti. Joskus kannattaa relata ottamalla harjoitus esiin arjen tilanteissa, kun ei ole aikaa tai energiaa istua niin paljon kuin haluaisi.

  2. Markus

    Hieno kirjoitus, Ari!

    Itselleni tuo siirtyminen jostain tilasta toiseen tuntuu vieraalta. Itse pyrin pitämään päivittäiset zazenit osana arkea, en erottele niitä harjoituksena erilleen arjesta, mutta harjoitankin eri perinteessä ja painotuserot voivat olla tästä syystä erilaisia.

    Juhani ja Pena tuossa hienosti kommentoivat aihetta, josta kirjoitin sanghamme blogiin postauksen 25.5.: ”Heitä kaavut nurkkaan ja kasvata afro!” http://www.dogensanghafinland.org/blogi.php?post=18

    Kirjoituksiasi on suuri ilo lukea, Ari! Kiitos niistä ja omistautumisestasi harjoittamiselle.

    Peace,
    M

  3. Pena

    Mielestäni on syytä pohtia ovatko rituaalit harjoittajan harjoitusta edistäviä vai harjoittajan egoa tukevia. Jos rituaaleilla saadaan paremmin aikaan siirtyminen arjesta harjoitukseen ovat ne asianmukaisia. Mutta jos esimerkiksi pukeutuminen tehdään tekemällä itselle ja muille parempi vaikutus aidommasta ja pätevöityneemmästä harjoittajasta, niin on syytä kysyä miten ne edistävät itse asiaa.
    Jos prinssi Gautama aloittaisi totuuden etsintänsä tämän päivän Suomessa, hän saattaisi todennäköisesti pukeutua adidaksen verkkareihin. Omana aikanaan hän pukeutui oman aikansa vaatetukseen ei joihinkin pyhän toimituksen vaatteisiin. Samoin voi kysyä mitä muita rituaaleja hän omissa ”harjoituksissaan” teki. Tuskin suuremmin kumarruksia, kellon soittoja, käsiliikkeitä, ehkä ei mantroja……
    Voidaan siis kysyä mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa. Tällä en halua tuomita kenenkään traditioita ja rituaaleja tai pukeutumista; vain herättää edellä olevan kysymyksen.

    Ja kiitos Ari Tikka hyvästä blogista. Mukavaa kun olet palannut tauolta 🙂

  4. Juhani

    Eilisessä sangha-kokouksessa oli paljon keskustelua kaapujen ja rakusujen käytöstä. Jotkut kokevat, että rituaalit, kaavut ym. omituisuudet nostavat kynnystä tulla kokeilemaan zazenia, jota voi tietenkin harjoittaa ilman mitään erikoisuuksia.
    Minulle kaapu, rakusu ja rituaalit ovat ikään kuin zendon jatkeita, jotka voi ottaa mukaan lähtiessään. Ne helpottavat mieltä virittäytymään ja sitoutumaan siihen istumiseen. Tietenkin aluksi tarvitaan aikaa siihen, että kummallisuuksista tulee loppujen lopuksi harjoitusta tukevia ja helpottavia asioita.

Haluatko kommentoida?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s