Miksi päädyin zeniin

Minua on aina kiinnostanut, miten ilmiöt toimivat. Lapsena luin tieteestä ja teknologiasta. Teininä urheilin ja korjailin mopoja. Kuten varmaan jokainen, makasin yöllä nurmikolla, katselin tähtiä, ja ihmettelin kuinka kaukana ne todella ovat. Sitten kuvaan tulivat normaalit kokeilut seurustelun ja viinan kanssa.

Kuka ei olisi ihmetellyt tähtitaivasta?

Armeija oli masentava kokemus. Heti sen jälkeen eräs ystäväni tarjosi new age kirjoja, joita kaupat nykyään pursuavat. Silloin valikoima oli hyvin rajallinen, eikä internettiä ollut!

Otin kirjat vastaan lähinnä kohteliaisuudesta. Astraalijutut eivät kolahtaneet, mutta meditaatio, valaistumiskokemus ja henkinen kehitys kiinnostivat. Eksistentiaaliset kysymykset heräsivät. Kuka minä olen? Mitä minun todella pitäisi tehdä? Mikä olisi arvokasta? Mikä on todellista? Miten voisin ylittää arkisen tietämisen rajat? Olin noin 20.

Pidin Carlos Castanedan kirjoista, parista ensimmäisestä. Niissä oli paljon hauskaa ja oivaltavaa kritiikkiä arkista typeryyttä kohtaan. Niissä oli myös nuorelle miehelle sopivia sankarillisia ihanteita, henkinen soturi, voiman kerääminen tai maailman pysäyttäminen. Myöhempien kirjojen sekoilusta en innostunut.

J Krishnamurtiin suhtauduin vakavammin. Kysymys tarkkailijasta, joka tarkkailee itseään askarrutti vähän väliä ja koko ajan. Tein monen tunnin kävelymeditaatioita, kiitos Castanedan ehdotuksen, ja yritin ”pysäyttää maailman” taikka ymmärtää, mikä tuo tarkkailja on. Lopulta oivallus vapautti minut kysymyksestä. Aiemmin luin K:n kirjoja hyvin intensiivisesti, nyt ne olivat ikävystyttäviä. Valitettavasti minulla ei ollut perinnettä, joka olisi auttanut jatkamaan, eikä edes ystävää joka olisi jakanut kiinnostukseni. Olin 27 ja seuraavaksi otinkin kovan läksyn tavallisesta elämästä. Mm. perustin yrityksen juuri -90 laman alkaessa.

Olin 33, kun veljeni sattumalta osti divarista kirjan Zenkei Shibayaman ”Zen Comments on Mumonkan”, ja antoi minulle. Painos oli loppu, ja kirja oli itseasiassa harvinaisuus. Se on edelleen paras tuntemani zen-kirja.

Olin täysin myyty. Joitakin vuosia kuljetin kirjaa aina mukanani ja luin sen läpi monta kertaa. En löytänyt siitä yhtään väitettä, jota sisäinen rationaalinen skeptikkoni ei olisi hyväksynyt. Silti kirja vastasi, tai lupasi vastata, kaikkiin kysymyksiin jotka minua kiehtoivat. Ymmärsin, että on olemassa eläviä opettajia, ja että myös minä voin harjoittaa – eikä siihen tarvitse olla valittu tai erityinen.

Ryhdyin siis etsimään zen-opettajaa. Kohta löysin Sensei Sante Poromaan osoitteen internetistä. Minulla oli edessä zazenin opettelu perusteista lähtien. Kesällä 1994 lähdin ensimmäiselle sesshinille Zengårdeniin.

One thought on “Miksi päädyin zeniin

  1. freeminderr

    Kirjat ovat kyllä tärkeitä tällä polulla jota kuljemme näin mystisesti ilmaistuna, mutta löytääkseen todellisen opettajan ja puhutaan nyt opettajasta joka ei ole ja on ulkoinen asia, vaan voima sisällämme. Näin amatöörin näkökulmasta ilmaistuna. On tapettava itsensä sisäisesti. Tuhottava kaikki oppi. Ja luotava henkinen tai hengellinen yhteys maailmankaikkeuteen. Unohtaa kaikki oppi. Unohtaa zen. Unohtaa kaikki zenin kaavat. Unohtaa opettajansa. Unohtaa omat vanhempansa. Unohtaa kirjansa ja tekstinsä jota on lukenut. Ei kaavoja, ei oppia, ei tietämystä, ei ymmärrystä. Pelkkä tyhjä kuppi, joka tietämättömänä kulkee läpi tai ei kulje mihinkään…

    Täysin tyhmänä, täysin ymmärtämättömänä hän kulkee, ilman omaatuntoa, ilman tietoa siitä mikä on oikein ja mikä väärin, hän pitää kaikkea itseänsä ja hyväksyy niin kivun kuin ei kivunkin, joka ovat yksi ja sama asia ja hän nousee täysin heränneenä muiden yläpuolelle, muita paremmaksi, täysin tasa-arvottomaksi yli-ihmiseksi.

    Hän on jumala. Jumala meidän kaikkien sisällämme. Suoraan mielisairaalasta. Sisäisestä mielisairaalastansa. Jumala olen minä, itseni puhdistamana. Täysin hullu, täysin vapaa tämän maailman arvoist ja kaavoista.

    Käytän näin brutaalia ja mielipuolista kieltä. Koska teksti ei ole tärkeätä, vaan ymmärrys ja suuri zen-tietoisuus tekstien takana.

    En siis todellisuudessa kirjoita mitään ihmisjärjellä ymmärrettävää vaan kaikkein alimpana ihmisolentona, kaikkia muita kurjempana ja ala-arvoisempana ulkoisesti, mutta kaikkein vahvimpana sisäisesti ja loisteliaimpana kuljen yksin kaiken taakseni jättäneenä, herätän kaaosta täydellisenä antikristuksena, eli opit ja teoriat hylänneenä tietäjänä.

    On aika sulkea portit tähän maailmaan, joka on roskaa täynnä. Tietämättömyyttä, tuskaa, ymmärtämättömyyttä. Pelkkää suurta yksinäisyyttä ja sisäistä tyhjiötä näen ympärilläni. He pitävät minua hulluna, ja hulluhan minä olenkin. Täysin hullu, täydellinen mielisairalaapotilas vailla ulkoisia ystäviä.

    He vihaavat minua, koska tiedän miten hulluja he itse ovat.

    Ja lopulta me kaikki olemme yksi ja sama potilas, mielisairaalassa.

    Sitten vähän tekstiä tuskasta:

    Suuri polttava tuskan liekki. Kaikkein kivuliain. Elämän nurja puoli. Kääntyy lopulta sisäiseksi suureksi tietäjän ymmärrykseksi.

    Palaa helvetin kaikilla tasoilla sisäisesti näyttämättä sitä muille, ilmekkään värähtämättä. Tappaa muita ja lähettää heitä tämän maailman porttien ulkopuolelle.

    En ole zen-tietäjä. En puhu enää zenistä. Puhun koko maailman opista vailla mitään zenin rajoja. Zen on vain väline jolla voin ilmaista tätä suurta sisäistä oppilastani meissä kaikissa.

    Vihaan zenin kuorta. Rakastan sen ydintä ja sisäistä viisautta. Suurin osa keskittyy vain siihen mikän on ulkoista. Kumarran kellon tarkasti, istun kellon tarkasti, kävelen kellon tarkasti, istun selkä suorana kellon tarkasti. Humpuukkia kaikki minulle, joka olen kaavoista ja ihmismielen rajoista vapaa todistaja kaiken sisäisen hulluuden takana.

    Kuin uudesti syntynyt profeetta tai jumala, antikristus herättäen ihmisten vihaa ja keräten heidän kaunojansa itseäni kohti, välittämättä muista millään tavalla.

    Herätä sisäinen kapinasi. Suuntaa se oikein. Irrottaudu kaikista zenin opeista ja kaavoista. Ja olet vapaampi kuin he ympärilläsi koskaan olivatkaan.

    Ei kirjaoppia, ei minkään asteen sisäistä älyä tai viisautta.

    Miksi kirjoitan, miksi koen, että minun täytyy kirjoittaa?

    En halua, että kukaan lukee tekstejäni. Haluan, että he löytävät sisäisen totuutensa ja alkavat kulkemaan omia kapinallisia polkujansa, tullakseen todella vapaiksi tästä maailmasta ja sen opeista.

    Rakas veljeni. Kaikki me olemme veljiä toisillemme. Niin mielisairaalapotilaat, kuin orvotkin. Kyse on vain tavasta nähdä asioita. Suurta opettajaa kunnioittaen, painan lähetä nappia ja jään odottamaan vastaustasi, jota en välttämättä kuule tai näe ja joka saattaa olla joskus hiljaisin ja opettavaisin vastaus kaikista. Vastata vastaamatta ja antaa sisäisen murtua. Epävarmana kaikessa annan lahjan sinulle, jotta nousisit lopulta heidän yläpuolelleen, joita pidit opettajinasi, mutta olitkin heistä kaikkein vahvin ja suurin sisäisesti (ja suoraselkäisin).

    Nyt tämä hullu lopettaa sekoilunsa ja menee takaisin mielisairaalaan, puhdistuakseen sisäisesti ja noustakseen täydelliseksi antikristukseksi ja kapinalliseksi muiden ohi ja muita paremmaksi opettajaksi. Kaikkein vihatuin, kaikkein vähiten pidetty. Kaikkein mielenhulluin. KAikkein kaavattomin ja virheellisin. KAikkein puhtain. KAiken ydin ilman filttereitä. Nähdä kaiken läpi.

    Rakas veljeni.

    Olemme yhtä ja yhtä olemme aina olleet. Älä pelkää minua, minä pelkään sinua. Tulkoon henkesi sinuun vahvemmin.

    Nousta ja lentää pesästään ja perustaa lopulta oma paikka missä opettaa.

    Hylätä kaikki muu ja tulla jälleen omaksi itsekseen.

    Kuin hullun runoutta, vailla sisältöä ulkoista.

    Yksin minä metsässä kuljin, läpi pimeyden laaksojen. Syvässä suossa uiskentelin, vailla ystäviä vailla tovereita. Hekin minua alaspäin painoivat ja yrittivät minut tappaa kaikin keinoin. Vaan enpä tuhoutunutkaan, nyt he ovat vallassani ja minä heidät tuhoan kaikin mahdollisin keinoin. MAAILMAN PAHUUDEN HALUAN POISTAA JA TULLA ITSE KAIKKEIN PAHIMMAKSI JA HULLUIMMAKSI JA MITÄÄN TIETÄMÄTTÄ, MITÄÄN OSAAMATTA, KÄÄNNÄN PAHAN VOIMAKSI JA HYVÄN VIELÄ HYVEMMÄKSI.

    PELKKÄÄ ULKOISTA TEKSTIÄ ON KAIKKI TÄÄ. ÄLKÄÄ SIIS TE MUUT HARJOITTAJAT SÄIKÄHTÄKÖ BRUTAALIA KAPINALLISEN ULOSANTIANI, JOKA ON VAIN ULKOISTA, PELKKÄÄ ULKOISTA NÄYTTÄMISTÄ.

    Todellisuudessa ette tiedä kuka tai mikä olen ja mistä kotoisin. Ja tarkoitanko oikeasti sitä mitä kirjoitan vai jäänkö välivaiheeseen roikkumaan, eikun olenko oikeasti hullu vai pelkkä pieni poika joka yrittää näyttää muille että ei tarvitse noudattaa käytöstapoja ja uhoaa ja kapinoi muita vastaan tietäen olevansa yksin. Yksinäistä kapinaa, kun ei täällä kukaan kuuntele, ei kukaan minua ymmärrä, haistakaa sitten kaikki paska!

    Ajattelin mielessäni. Yksin pimeydessä. Ympärilläni saatanalliset voimat. Sisälläni helvetin palo ja liekki. Minä olen saatana. Paha on osa minua. Jokaisessa ihmisessä näen saatanan.

    Ihminen on vailla hyvää. JA hyvin tekojenkin tekeminen on lopulta saatanan välikappaleena olemista.

    Ei oppeja, ei kaavoja, ei järjen valoa, vaan sisäinen voima, joka on yhtä kaiken kanssa ja joka ei koskaan erillinen ollutkaan. Sinä, minä, he, me, te jne.

    On vain yksi suuri antikristus, eli jumala.

    Paha ja hyvä, yksi ja sama asia.

    KUn hyväksyy pahan, hyväksyy hyvän.

    Ei pelkää enää tuskaa. Tietäen ne ovat yhtä hyviä, hyvä sekä paha.

    Ja tämä on nirvana, rakas veljeni. Täydellinen tästä maailmasta ja tämän maailman rajojen yli menevästä tietoisuudesta vapaa kokemus.

    Koska sekin on lopulta vain ihmismielen yksinkertaistus, hyvin monimutkaisesta ja yksinkertaisesta asiasta.

    Helvetin enkelinä ja saatanana, kaiken pahan kokeneena ja kaiken pahan puhdistaneena paholaisena, hyväksi syntyneenä paholaisena minä kuljen ja saatan sanomaa, joita vain pitkälle edenneet todellisesta harjoituksesta kiinnostuneet toverini ymmärtävät ja kuulevat.

    Tämä on vain tekstiä, pelkkää koodikieltä. On nähtävä tekstin läpi. ITsensä. Tuo tietoisuus.

    Voin kirjoittaa mitä tahansa. SE herättää varmasti pelkoa ja kaaosta muissa. Mutta älkää käsittäkö väärin näitä tekstejä. On nähtävä niiden taakse, vaikkei haluaisikaan. Helvetti on olemassa. Sisäinen saatanallinen lähde on olemassa.

    Saatana on taatusti olemassa.

    JA se jälleensyntyy tänne kaikkein vahvimpana ja suurimpana tuskan poistajana yhteydessä jeesus kristuksen vereen ja henkeen.

    Uusi tietoisuus, uusi maailma, uusi eläinkunta (ihmiset ja eläimet yksi ja sama asia).

    Kaiken minä puhdistan ja vapautan.

    Olen tuo todellinen saatana ja paha enkeli.

    Jota jumala piti kaikkein rakkaimpana.

    Niinhän siellä raamatussa tai jossain vessapaperirullan tapaisessa opuksessa taidettiin sanoa. Saatana oli alunperin hyvä enkeli, kunnes se muuttui pahaksi ja siitä tuli saatana. (jos oikein muistan)

    Saatana ja paholainen on meissä kaikissa. Sen näkee kun katsoo vähän aikaa ympärilleen ulkona kävellessänsä.

    Ei tarvetta uskoa jumalan tai saatanan olemassaoloon.

    KUn tietää sisällä mitä sana saatana tarkoittaa.

    Täydellistä vapautta, joka tuhoaa kaiken.

    Vapaus ei tarkoita tätä. Se on pelkkää teeskentelyä.

    Todelinen vapaus on muista välittämistä jopa pahojen rakastamista.

    Muiden auttamista ja hyväksymistä sellaisena, kuin he ovat.

    Tähän ei saatanakaan (joka on myös vain kielikuva, kuten kaikki muutkin tekstit joita kirjoitan) kykene vaikuttamaan. Ei millään tavalla.

    Noniin, jooh, pahoittelen, että kirjoitin mitä sattuu, mutta kun runosuoni iskee, on annettava virrata. Älkää te muut viisaat kirjaoppineet säikähtäkö ja muut aidot oppilaat, jotka olette yhtä hyviä molemmat.

    Halusin vähän vaan herättää täällä käyvissä omia aivoja joilla ajatella.

    En ole hullu, vaan herätän kaaosta tarkoituksella, jotta ihmiset kyseenalaistaisivat asioita, joita ovat pitäneet absoluuttisina totuuksina.

    NYt menen hoitamaan aamutoimiani.

    Hirveä nälkä mahassa, taidan syödä liikaa… JA muutenkin tehdä ulkoisia asioita liikaa.

    Kun pitäisi keskittyä sisäien laajentamiseen.

    Mutta nehän ovatkin yksi ja sama asia.

    hmmm…

    Pieni poika sisälläni halusi vain avata sydämiä. Ja ne tietenkin suuttuvat, jotka eivät halua kuunnella tai ymmärtää.

    Eikä sillä ole tai ei ainakaan pitäisi olla mitään helkutin väliä mitä muut ajattelevat musta.

    Toivottavasti vastaat edes jollain tavalla. Kun pidän sinu jalona ja aitona ihmisenä, joka ei takerru opinkappaleisiin ja on hyvin nöyrä, ehkä jopa nöyrin heistä.

    Taas runoutta:

    ”Ja lopulta nousemme heidän yläpuolelleen, menemme heidän ohitseen.”

    JA se runo loppu siihen, en jaksa enää kirjottaa.

    Meen vaikka syömään aamuleipää.

    .

Haluatko kommentoida?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s