Tietoisuus ja zazen

Eilen pohdin tietoisuutta nykytieteen näkökulmasta. Sekä varhaisen buddhalaisuuden että mahayanan yleinen kommentti on, että tietoisuus erehtyy, on se mitä tahansa. Tässä haluan ottaa esille kolme huomiota, joilla on merkitystä zazenille.

1) Tietoisuus on subjekti, keskus

Evoluutionäkökulmasta tietoisuus on syntynyt, jotta erillinen olento selviäisi. Ilman yhtä keskusta en voi toimia yhtenä. Buddhalaiset sutrat mainitsevat, että tietoisuus on sidoksissa mieli-ruumiiseen, toista ei ole ilman toista. Tietoisuus tekee mieli-ruumiin eläväksi.

Zazen tunnustaa tämän. Myös kamppailulajeissa, erityisesti aikidossa, puhutaan paljon keskustasta. Istuessani keskityn haraan, kehon keskipisteeseen, ja mielikuvani saattaa olla ”koko universumi keskittyy haraan.”

Se, että olen yhtä maailman kanssa ei poista tätä keskusta. Olen hereillä ja kykenevä toimimaan. Zenkei Shibayama puhui ”heräämisestä subjektiiviseen todellisuuteen.”

2) Tietoisuus on suhde tai suhteiden summa

Buddhalaisen maailmankuvan mukaan tietoisuus syntyy aistiperustan ja vastaavan ilmiön kohdatessa. Esimerkiksi kuuloon liittyvä tietoisuus syntyy kun kyky kuulla kohtaa äänen. Kuudenteen aistiin eli mieleen liittyvä tietoisuus syntyy kun kyky ajatella kohtaa fyysisiä aistikokemuksia. Vertaa tieteellisiin spekulaatioihin edellisessä blogissa…

Tietoisuus, keskus, subjekti siis syntyy potentiaalin ja sopivan herätteen kohtaamisesta. Buddhalaisuus ei tunnista (tietenkään) pysyvää tietoisuutta, vaan tietoisuuden virran. Intuitiivisesti voi ajatella, että tietoisuus tapahtuu.

Tämä keskus koostuu lukemattomista suhteista, on katoava ja vailla itsenäistä olemassaoloa. Ydinsutran mukaan ”tietoisuus itsessään samoin on tyhjää.”

Suhteessa on subjekti ja objekti. Zazenissa objekti, huomion kohde, on kaikki tai ei mitään, mikä on sama asia. (Numerot laskemisessa ovat hyvin lähellä ei-mitään.) Timanttisutrassa Buddha keskittyi siihen mitä hänellä oli edessään. Zazenissa objekti on tuntematon, pysymätön ja vaatii jatkuvaa hereilläoloa. Jos päästän itseni herpaantumaan, mieli välittömästi luo jonkin mielikuvan johon takerrun.

3) 12 Nidanaa, riippuvainen yhtaikaa syntyminen

Tämä on varsin laaja teoria, joka löytyy Abhidharmasta, varhaisesta buddhalaisesta maailmanselityksestä. Aivan lyhyesti, jälleensyntymä tapahtuu seuraavanlaisen ketjun tuloksena:
Tietämättämyys -> mielen rakenteet -> tietoisuus -> mieli-ruumis -> kuusi aistikanavaa -> kontakti aistikohteisiin -> tunne -> kaipaus -> takertuminen -> joksikintuleminen -> syntymä -> vanheneminen ja kuolema.

Nämä syntyvät silmänräpäyksessä toisistaan riippuvaisina. Perättäinen esitysmuoto saattaa osin johtua esim. suullisen perinteen rajoituksista. Tarkemmin Wikipediassa tai Sante-Sensein kirjassa :”Bortom alla begrepp.”

Tätä voi zazenissa hyvin havainnoida.

Elollisen olentona, tietoisuuteni herää vähän väliä. Tietoisena voin aistia ja tunnistaa ilmiöitä. Tämä on 12 nidanan alkuosa.

Voin valita tarkkaavaisen läsnäolon yhä uudelleen. Taikka, riippuen tietämättömyydestäni, mielikuvitus, spekulatiivinen mieli, sisäinen omaa elämäänsä elävä maailman malli saa vallan. Seuraa ajatusprosessin vanheneminen ja lopulta kuolema. Mitä syvemmälle mielikuvamaailmaan antaudun, sitä voimakkaampi on tämä kokemus. Tämä on 12 nidanan loppuosa.

Pienessä mittakaavassa tätä tulee seurattua zazenissa kun palaa harjoitukseen uudelleen ja uudelleen. Suuremmassa mittakaavassa tämä näkyy vaikka retriitillä, kun mieli takertuu johonkin elämää suurempaan kuvitelmaan, makyoon.

Jatkuva jälleensyntyminen ei ole sinänsä hyvä tai paha, oikein tai väärin. Valinta on jokaisen oma. Zazen paljastaa oman tietoisuuden toimintaa, antaa tahdonvoimaa valita ja auttaa elämään tätä elämää tasapainossa.

16 thoughts on “Tietoisuus ja zazen

  1. freeminderr

    On vain yksi tie. Muuta ei sinun tasoiselle tarvitsekkaan sanoa.

  2. Ymmärtämätön

    Noh postaanpa vielä tämän tavan ajatella.

    Eli, jos kaikella on yksi ja sama ohjaaja. Niin psykopaatti-tappajaakin ohjaa se sama ja me olemme se itse.

    Ja näinollen, jos on vain yksi joka kaikkea ohjaa, en voi sanoa, että minä olen vastuussa teoistani. Koska kaikkia tekojani ohjaa se toinen voima, myös näitä tekstejä.

    Ja ajatellaan vaikka maahanmuuttajia ja uusnatseja. Hekin ovat se sama, yhden ja saman ohjauksessa. Kyseessä on vain yhteinen näytelmä, jonka se jokin on valinnut itselleen meissä kaikissa jostain syystä.

    Siis jotenkin tämänkaltainen ajattelu vapauttaa sen minän, joka kuvittelen olevani, syyllisyydestä. On tavallaan vain yksi syyllinen, näin ollen ei ole syyllisiä ja syyllisyyttä on järjetöntä tuntea.

    Joo ja näin ollen kukaan ei ole väärässä tai oikeassa. Kaikki on järjestettyä.

    Ja en voi valita kohtaloani, koska kaikki on sidottu koko universumin lakeihin. Kyseessä ei ole ainoastaan se mitä minä teen, vaan se mitä koko universumi tekee.

    Niin ja kaikesta hulimatta koen olevani erillinen persoona.

    Ja voisin vielä sanoa, että suurten mystikoiden viisaat tekstit tai zenin viisaat lauseet eivät oikeasti ole tietämistä, ne ovat kokemuksia, joita niiden kirjoittajatkaan eivät todellisuudessa ”tiedä”. Ja siinä on se vitsi.

    Siis tämänkaltaisia välähdyksiä jostain. Menee kai pitkään ennen, kuin ne muuttuvat kokemukseksi? Jos näin tulee tapahtumaan.

    Toivottavasti nyt edes jotenkin ymmärrettävästi kirjoitin nämä viisaat tekstit. Ja taas kuvittelin itse kirjoittavani ne.

    Miksi asiat sitten ovat näin, jos ne ovat näin?

    Ja miksi se jokin on luonut itselleen erillisyyden harhan ja tuskan ja kaikki karmeat asiat, jotka maailma pitää sisällään. Miksi todellisuudessa se kaiken ohjaaja järjesti niin, että esim WTC 9/11 tuhoutui?

    Ja taas ajattelen, kuin olisin erillinen siitä tai että minä tai me emme olisi se.

    Ja kun ajattelen ”se” pistän ”sen” mieleni raameihin.

  3. Ymmärtämätön

    Noh, joululahjana sain tämmösen ymmärryksen. Kaikki mitä teemme jne. On aina ollut sen ”zenin” tai buddhan tai jumal.. ok sitä sanaa on parempi välttää, ohjauksessa.

    Eli se lause minkä luin sillon kirjasta, kun mies menee meditoimaan, vaimokin meditoi on varmaan viittaus tähän?

    Tai kyseessä on jopa yksi ja sama jakautuneena eri persoonallisuuksiin.

    Saa nähdä mitä tämäkin ymmärrys poikii. Ajatuset, teot, ihan kaikki sen ohjauksessa, jokaisella meistä, jee!

    Jokin joka nukutti itsensä.

    Hyvää joulua vaan sinnekkin, ”itselleni” vai?

    Noh ohimeneviä ymmärryksiä, jotka eivät sitten käytäntöön kuitenkaan vaikuta.

    Jostain syystä koin tärkeäksi tänne postata.

  4. Ari Tikka Kirjoittaja

    Niin, tavallista ja tarkoituksenmukaista. Kärvistely ei ole hiljaisuuden tarkoitus vaan hälinän väheneminen. Jos kärvistää niin kantsii sanoa opettajalle. Keskitien verran kärsivällisyyttä omien olojen kanssa.

    Ei niin että Brad Warner olisi suuri opettaja vaan että minua sattui miellyttämään mitä oli kirjoittanut 🙂

  5. Ymmärtämätön

    Jooh, jonkinasteisella huumori- ja hurmosmielellä kirjoitin nuo tekstit. Tunnetiloissa.

    Arkitodellisuus, ideaalimaailma, niin kai sitä sitten kuvittelee pääsevänsä pois arjesta tai että tulee semmoseks tyypiks jonka ideaalimaailma on oikea ja muiden ”harhainen” tapa ajatella asioista on väärä ja minä olen oikeassa ja kohta voi jo saarnata muille ja olla muita parempi jne. Niinhän siinä helposti käy.

    Brad Warner, jaa liekö edes mikään oikea opettaja, mutta voihan sillä jotain hyviä tekstejäkin olla.

    Niin tuosta omasta tahdosta, kun mietin asiaa pidemmälle, niin liekö siinä sitten ollut vaan joku vastuunottamiskysymys taustalla. Ei tarvitse ottaa mistään vastuuta, kun sanoo, että kaikki omat teot tulee jonkun korkeamman kautta, mutta nytpä sekin sitten selvisi jollain tavalla. Tässähän selviää kaikki elämän kysymykset, kun tätä tietä kulkee.

    Eli siis nämä on arkisia asioita, eikä mitään yliluonnollisia, aivan…

    Jooh, katsellaan jos vaikka jossain vaiheessa tulis jotain lisäkysymyksiä tai kävisin vaikka jonkun zen-opettajankin puheilla joskus…

    Ai niin joo, sitäki vähä ihmettelin ku joskus luin suomalaista zen opasta ja siellä sanottiin, että zen-oppilaat pidättäytyvät puhumisesta, niin se varmaan tarkottaa sitten sitä, että pitää vaan omien tuskaisten olojensa kanssa kärvistellä ja olla hiljaa ja harjoittaa zeniä, tai sitten aikanaan käsitin tuon tekstin väärin vai käsitinkö oikein?

  6. Ari Tikka Kirjoittaja

    Sorry viive, olin juhannuksen ajan poissa netin ääreltä.

    Minun on hyvin vaikea arvata millä mielellä kirjoitat ja miten haluaisin vastata. Toisaalta, hyvin kirjoitettu, ei mitään lisättävää. Toisaalta… kuinka kirjaimellisesti kannattaa ottaa vahvoja kieli- ja mielikuvia käyttävät zen-kirjoitukset?

    Zenistä on kirjoitettu paljon idealistisella ja äärimmäisellä tavalla. Esimerkiksi, lopullinen nirvana, oman tahdon hirmuvalta, itse joka opettaa, portti aukenee, elämä muuttuu päinvastaiseksi, … Sellainen kannustaa puuduttavan harjoituksen keskellä. Jos taas rakentaa itselleen ideaalimaailman tuollaisista käsitteistä, vain etääntyy todellisuudesta.

    Zen-harjoitus on hyvin arkista, opettelua näkemään ja valitsemaan ihan tällä omalla pienellä mielellä.

    Brad Warnerin eväsmandariini kirjassa “Hardcore Zen” kertoo samasta asiasta.

  7. Ymmärtämätön

    Jooh, noh hyvä jos jotenkin edes olemme samoilla linjoilla, heh…

    Eli se minä joka rukoilee on ilmeisesti harhaa ja se jolta se minä rukoilee ”jokin itsestä erillinen voima, itseä suurempi voima”, on myös lopulta harhainen ajatus tai tunne tai jotain? Harhainen käsitys?

    Joka tapauksessa vaikka rukoilu olisikin jotenkin harhaista, se toimii. Ja nämä ajattelutavat toimivat. Myös jonkin asteinen uskominen toimii käytännössä, mutta ovatko ne lopulta harhaa? Vai vain väliaikaisia työkaluja, kunnes saavutamme lopullisen nirvanan?

    Niin ja sitten, kun se minän ohjaaminen lakkaa, ja oman tahdon hirmuvalta, niin tulee itse omaksi opettajakseen ja muista ihmisistä tulee myös opettajia. Ai niin ja persoonallisuus muuttuu. Niin ja mikä tuo itse on joka opettaa? Minä se en ainakaan ole.

    Muistan zenistä jonkun lauseen, että käännetään avainta lukossa, kunnes joku ovi tai portti aukenee, liekö tämä viittaus johonkin samankaltaiseen asiaan?

    Niin joo ja sit se fiilis niinku olis nukketeatterissa. Ja ne väliaikaiset tuneet, kun korvissa vaan humisee ja kaikki tuntuu älyttömältä leikiltä tai näytelmältä. Joltain ”vinksahtaneelta” teatterilta. Ja väliaikaiset tuntemukset siitä, että jokin päänsisäinen näytelmä lakkaa.

    Tervemenoa hullujen huoneelle.

    Jokatapauksessa kun tuo avain kerran on kiertynyt lukossa ja portti on avattu, paluuta entiseen ei enää ole. Elämä muuttuu päinvastaiseksi, kuin se oli alkujaan, läheisistä tulee tärkeitä ja elämä tuntuu uudella tavalla. Sydänkin saattaa välillä herätä henkiin entisestä puristuksesta tai kylmyydestä. Enää ei tarvitse elää sitä entistä eristäytynyttä elämää. Tulee nöyremmäksi. Osaa iloita arkisista asioista, ainakin välillä. Pikkuhiljaa alkaa tajuta miten pielessä entinen ajattelutapa ja käyttäytymismallit ovat olleet ja mikä oikeasti on merkityksellistä elämässä. Tästä se herääminen vasta alkaa. Ennen kuvittelin tietäväni, nyt tiedän etten tiennyt.

    Ja sitten, kun nää hienot fraasit on kirjotettu, niin pitäis vielä osata elääkkin niiden mukaisesti.

    Tuota täytyykin vielä pohtia, että onko sitten joku oma osuus mikä pitää omalla tahdolla toteuttaa, vai onko semmonen tila edes mahdollinen ihmiselle, omasta tahdosta vapaa, jossa joku muu kuin oma tahto ohjaa ihmistä jatkuvasti. Ehkä lopulta nämä kaksi tahtoa yhdistyvät ja sitä omaa tahtoa oppii käyttämään uudella tavalla, paljon varovaisemminen, kuin ennen. ”pitää olla oma tahto, jotta jalat kävelevät”

    Niin ja totta kai se entinen taistelee kaikkea tätä uutta vastaan. Oma mieli nimittäin.

  8. Ari Tikka Kirjoittaja

    Kyllä uskoisin, että ymmärrämme toisiamme. Näyttäisiemm olevan samoilla linjoilla mitä tulee ihmisen erillisyyteen ja hallinnan illuusioon. Tuosta ulkoisen ohjauksen luonteesta meillä näyttäisi olevan hieman erilainen mielikuva. Molemmat siis erehdymme omalla tavallamme 🙂

  9. Ymmärtämätön

    Hmm, toivottavasti käsitin oikein.

    Yleisesti ihmiset siis varmaan kuvittelevat olevansa sen oman tahdon ”keskittymisen”, tahdon voiman, vai millä sitä nyt parhaiten kuvaakaan, ohjauksessa, itsenäisiä yksilöitä, erillään kaikesta. Ja yrittävät tällä pienellä aivokapatiseetin osasella hallita kaikkea, itseänsä ja elämäänsä jne. Mutta, on jotain muutakin kuin oma tahto. Ja vaikka ihminen kuvittelee itse olevansa ohjaksissa omalla tahdollansa, niin todellisuudessa kyse on ilmeisesti jonkin asteisesta minuuden ja oman tahdon väärinkäytön orjuudesta. Todellisuudessa ihminen ei ole koskaan ollut erillisenä ohjaksissa, elämänsä näytelmän ohjaajana, vaan maailmanlaajuisessa kaikille ihmisille yhteisessä ”oman tahdon” ohjauksessa, jossa jokainen kuvittelee olevansa oman näytelmänsä ohjaaja. Joten jo pelkkä ajatus tai puhe omasta tahdosta on näin ollen pelkkää harhaa. (alan olla jo aika hyvä näissä viisaiden tekstien kirjoittamisissa, hehheh…), noh joka tapauksessa. On olemassa myös voima, joka on paljon omaa tahtoamme voimakkaampi, toiset kutsuvat sitä buddhaksi, toiset jumalaksi, toiset allahiksi, voima joka kerran herätessään alkaakin ohjata ihmisen elämän näytelmää, jonka käyttöön otto vaatii ainakin jonkin asteista oman tahdon ohjauksesta luopumista. Niin tätä voimaa juuri varmaan kaikki uskonnot pohjimmiltaan pyrkivät etsimään. Mutta jokainen uskonto käsittää sen omalla tavallansa. Jokaisella uskonnolla on sille omat työkalunsa ja terminsä, joilla se saadaan herätettyä ja kun se kerran ihmisessä on herännyt, niin se ei enää tämän ihmiselämän aikana lakkaa olemasta, vaan se vie ihmisen läpi kaiken harhan, vaikka vasten ihmisen ”omaa tahtoa”. Mutta tästä voimasta ei varmaan ole paljon tapana yleisesti puhua.

    Toivottavasti edes jotenkin ymmärrämme toisiamme.

  10. Ari Tikka Kirjoittaja

    ”Oma tahto” tai ”joku muu joka voi ohjata” ovat mielen yksinkertaistus hyvin monimutkaisesta pelistä. Sitä voivat pelata aivosolut, ihmisjoukot ja monet muut ilmiöt joita emme edes tiedosta. Eli buddhalaisuuden mukaan ei ole olemassa… tai on, ja väistämättä vain tilapäisesti. Riippuen mitä oikein tarkoitat.

    Sinulla on hyviä peruskysymyksiä, ja tämä on ihan hyvä foorumi niille.

    Zen ei aktiivisesti pyri johonkin. Se tarjoaa mahdollisuuden oppia edellisten sukupolvien toilailuista ja onnistumisista, ja paikan harjoittamiseen. Jokaisella on valinnan mahdollisuus käyttää sitä tai jättää käyttämättä.

    Kyllä jokainen kuuluu yhteiskuntaan vaikka istuisi kaikki päivät zendossa. En kuitenkaan suosittele erikoiseksi ja ulkopuoliseksi ryhtymistä kenellekään. Mieluummin osallistuu rakentavasti kuin eristäytyy. Erilainen elämänkatsomus voi osoittautua rikkaudeksi tuossa osallistumisessa.

  11. Ymmärtämätön

    Aivan. Eli buddhalaisuuden mukaan, on olemassa oma tahto ja jokin muu joka voi ohjata, jos oikein ymmärsin?

    Hmm, se minä on varmaan niin sitkeään juurtunut, että noiden oivallusten tekeminen vaatii paljon töitä, kärsivällisyyttä ja tuskaa päästäkseen johonkin ”nirvanaan”. Jos sellasta edes on olemassa. Tai ainakin semmoseen tilaan haluais kovasti päästä, ettei tarttis kokea tuskaa. Mut ehkä se onkin joku ”tila”, jossa hyväksyy kaiken tuskan tai jotain, mene ja tiedä. ”näkee tuskan tyhjän luonteen, eikä enää pelkää sitä” mutta samalla näkee myös kaiken muunkin tyhjän luonteen ja elämän jano sammuu? Noh tietenkin nää tekstithän lukee joka paikassa. Ei tartte, kun avata joku buddhalainen kirja, niin sieltä ne löytyy. Eri asia se on sitten käytännössä ne varmaan tajuta?

    Ja sitä kans mietin, tätä on varmaan paljon kysytty, että pitäiskö buddhalaisuuden mukaan harjoituksen tapahtua siellä zen-centterin penkeillä, seinää tuijottamalla vai pitäiskö sen tulla elämään ja ihmisten keskuuteen mukaan? Tommonenhan olis tosi hyvä tapa paeta todellisuutta, et lukee paljon buddhalaisia tekstejä ja istuu jossain salissa pää täynnä niitä ja tuijottaa seinää tai miksei mieli välillä tyhjänäkin ja sen jälkeen kun lähtee pois sieltä salista, harjoitus unohtuu, mutta pystyy brassailemaan hienoilla kirjaviisauksilla toisille ihmisille ja kehuskelemaan, kuinka käy zen centterissä istumassa. Noh toisaalta, ehkä se on joillekkin sellanen vaihe ja joillekkin se jää pysyvästi päälle.

    Niin, että onko zenin tarkoitus eristää ihmistä yhteiskunnasta vai yhdistää ihmistä yhteiskunnan kanssa, eikös joka tapauksessa ihminen jonka elämänkatsomus poikkeaa suuresti normaalista yhteiskunnan tavasta ajatella asioita, eristä tätä ihmistä jotenkin? Ja onko tärkeätä kuulua yhteiskuntaan?

    Nämä tekstit olis varmaan voinu pistää johonkin muaalle, kun nää ei taida sopia tohon topicciin, mutta tämmösiä juttuja mulla on viime aikoina pyöriny kovasti mielessä ja oon aatellu ehkä joskus vielä vierailla siellä zen centterissäkin. Kerran siellä kävinkin ja se oli niissä opettajissa hyvää, että ne otti huumorilla, kun esitti kriittisiä kysymyksiä, kun joka paikassa sellasta ei hyvällä katsota. Mun mielestä muutenkin nyky-yhteiskunnassa lasten pitäis saada esittää kriittisiä kysymyksiä vanhemmillensa, eikä pelätä tulevansa laiminlyödöyiksi tai hylätyiksi, mutta niin se taitaa mennä vähän täällä, että joistain asioista on vaan syytä julkisesti vaieta, ettei tu tule yhteiskunnan hylkäämäksi, noh lopetan tämän nyt tähän, kun en enää näe tekstiä mitä kirjoitan… Joku bugi tässä nähtävästi on

  12. Ari Tikka Kirjoittaja

    Buddhalaisuudessa ja zenissä ei pyritä löytämään suurempaa ulkopuolista voimaa, joka tekisi asiat puolestani, eikä siis myöskään rukoilla sellaista. Ei myöskään uskota, että minun oma tahtoni olisi kaikkivoipainen kuten ehdotat. Ei siis ylivertaista älykästä ohjausta.

    Buddhalaisuuden mukaan erehdyn kuvitellessani, että minä olisin olemassa erillisenä pysyvänä ”sieluna”, tai että olisi jokin toinen mahtava yksi erillinen ”jumala” joka ohjaisi minua. Maailma on todellisuudessa erilainen. Tämän oivaltaminen ja hyväksyminen helpottaa aikalailla, jopa niin paljon että sitä voi kutsua nirvanaksi.

  13. Ymmärtämätön

    Joo, ihan siisti blogi, vaikken kaikkea ymmärtänytkään. Oon vaan miettiny, että opetetaanko täällä zenissä löytämään jonkun itseä suuremman voiman tahto ja voimaa sen toteuttamiseen, vai kuvitellaanko täällä, että kaikki tapahtuu oman tahdon voimalla. Kun oon itekki näistä jutuista aika lailla kiinnostunu ja harjotellu näitä ja oon aina miettiny kans tota, et hengitystä tarkkailemalla saavutetaan joku ”nirvana”. Enkä edelleenkään ymmärrä miten se on mahdollista. Kun olen sitä mieltä, että ilmeisesti nää kaikki suuntaukset (osa täyttä humpuukkia ja valhetta) tähtää samaan, eli sen niin kutsutun hengen tulemiseen ihmiseen, siis sen joka ilmeisesti läpivalaisee kaiken. (joo pitäkää mua hulluna, ehkä olenkin…) niin siihen tarttee aina sen, että joku osa ihmisessä ”muljahtaa”, että jää pysyvästi sen ohjaukseen, niin voiko muka jonkun hengityksen tarkkailulla saada tällästä aikaan vai tehdäänkö täällä zen-piireissä rukouksia? Vai päästäänkö täällä zenissä edes niin pitkälle, vai saako täällä edes puhua näistä, vai onko ne tarkotus pitää salassa vai mistä tässä on kyse. Poistakaa vaan tääkin viesti jos siltä tuntuu, hehheh, joo…

    Noh semmosia pohdintoja tällä kertaa.

  14. JoelH

    Ari,

    näitä postauksia on miellyttävä lukea – kiitti.

    Olis kiva kuulla ajatuksiasi retriiteillä tapahtuvista makyoista tai makyoista yleensä.

  15. Mari

    Miyamoto Musashi kirjoittaa:

    Saatat kuvitella asiain olevan oikein ja järjestyksessä, kunnes oivallat oikean Tien joko buddhalaisuuden tai terveen järjen avulla. Kun tarkastelemme asioita maailman lakien näkökulmasta, huomaamme monien oppien poikkeavan oikeasta Tiestä. Ole tietoinen näistä ajatuksista, suoruudesta kaiken perustana ja puhtaasta hengestä Tienä. Toteuta strategiaa suvaitsevaisesti, moitteettomasti ja vilpittömästi.

Haluatko kommentoida?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s