Mikä on se opetus jota tulevaisuuden ja menneisyyden buddhat opettavat?
Siis mikä on totta seuraavassa tai edellisessä universumissa? Sellainen, joka ei ole riippuvainen ihmisen luomista tarkoituksista, käsitteistä tai kulttuureista. Todellinen buddhalainen ei takerru edes buddhalaiseen identiteettiin.
Äskettäin pohdin tätä erään zeniäisen kanssa. Hän totesi, että harjoittamiseen ei periaatteessa tarvita zeniä. Olen aivan samaa mieltä. Zeniä ei tarvitakaan periaatteessa vaan käytännössä.
Se auttaa raivaamaan aikaa ja tilaa harjoitukselle, ja antaa sille merkityksellisyyttä. Buddha puhui lautasta, joka pitää jättää kun se käy tarpeettomaksi. Sogaku Harada Roshi sanoi myyvänsä vettä joen rannalla. Zen-traditiossa puhutaan dharma-portin läpäisemisestä. Zen-opettaja lupaa pitää porttia pystyssä.
Ei ehkä kannata kiirehtiä hylkäämään lauttaa keskellä virtaa. Voi jäädä vesi juomatta, kun sitä ei enää ostakaan Harada-Roshilta.
Miksi sitten harjoittaa juuri zeniä? Se on henkilökohtainen valinta.
Zeniäinen 
Sanaa zen ei ole suojattu. Sinulla on siis kaikki vapaus 🙂
Tämä zen-tradition ylläpitämä muodollinen harjoitus, pääasiassa zazen, on vain helpotetut olosuhteet syventää tuota läsnäoloa. Opettajan kokemuksestakin on joskus hyötyä.
Voiko minun zenini olla sellaista, että tiskaan ja keskityn vain siihen tai pesen vaikka hiuksiani ja keskityn vain siihen? Ettei kelaa mitään tai yritä muuttaa tilannetta miksikään vaan keskittyy siihen hetkeen? Onko ok, että kutsun sitä zeniksi vai onko se popularisointia? Onko zenin popularisoinnissa jotain väärää vai onko zen kaikille? 😉 Tuumaa ja pohtii, Kiinnostunut
Kokemus ja toiminta ehkä perustuu oivallukseen (insight)
Hieno kirjoitus! Itse en pidä sanasta Zen tippaakaan ja pyrin välttämään sen käyttöä. Zen sitä, zen tätä. Kuten valaistuminenkin, se on sanana harhainen ja vääristynyt. (TM) ulottuu niin moneen paikkaan nykyään.
Mielestäni buddhalaisuus ei ole sidottu sanoihin tai teoriaan, vaan kokemukseen ja toimintaan. Ja toiminta ei tarvitse sanoja, kokemusta ei tarvitse eikä voi ilmaista sanoin. Siksi Gautama Buddha oli aika ovela jeppe viitoittaessaan polkua, joka pohjautuu ensisijaisesti omakohtaiseen kokemukseen. Kukaan muu ei voi istua puolestamme. Kuten vanha kiinalainen sananlasku sanoo ”Opettaja voi avata oven, mutta sisään on astuttava itse.”
Pahoitteluni, jos loukkasin jotakin kommenteillani. Kaikkea hyvää!
Terkuin,
Maallikkomunkki ilman hilloa
Sellainen ihminen vain on. Valheet ovat yhtä tosia kuin totuudekin, joten miksei nyt vaikka zeniä sitten.