Onko elämä kärsimystä?

Katso ympärillesi!

Vanhustenhuolto. Häkkikanalat. Finanssikriisi. Kasvihuoneilmiö. Afganistan. Sotien jäljet suomalaisessa alitajunnassa. Syöpä. Huumausaineet. Hulluus. Masennus. Onnella on aina kääntöpuoli, tiedämme sen. Syntymästä seuraa kuolema. Kysymys kuuluu siis miten elän tässä maailmassa? Pakenenko tätä todellisuutta? Onko se kieltämistä vai oleelliseen keskittymistä? Voinko kohdata karun todellisuuden onnellisena? Mitä tuo onnellisuus on? Onko se edes sosiaalisesti sallittua?

Tämä oli Buddhan suuri kysymys. Oivalluksensa jälkeen Buddha mietti pitkään, onko edes mahdollista välittää muille ihmisille sitä minkä hän oli kokenut. Siitä pohdinnasta syntyi buddhalaisen opin perusta, neljä jaloa totuutta ja kahdeksanosainen polku.

Tyly versio, jonka kuulin 17 ikäisenä lukion uskonnontunnilla: 1) Elämä on kärsimystä, 2) Kärsimyksen syy on elämänjano, 3) Elämänjano on sammutettava, 4) Keino tähän on buddhalainen harjoitus. Ajattelin, että tässä on ylivoimaisesti typerin nihilistinen uskonto, josta olen ikinä kuullut. Tuon kanssa en ainakaan halua olla missään tekemisissä! Päätös kestikin toistakymmentä vuotta…

Buddhan kiteytys olemassaolon luonteesta oli, että ilmiöt muuttuvat ja katoavat (anicca), ovat tyhjiä ja hallitsemattomia (anatta), sekä ovat epäluotettavia eivätkä tuota todellista onnellisuutta (dukkha). Opettajiemme puheita: Sensei Kanja: Olemassaolon kolme tunnusmerkkiä sekä Sensei Sante: Buddhan tie – kärsimyksestä vapautuminen.

Buddhan analyysi on sopusoinnussa esimerkiksi kompleksisuusteorian, modernin fysiikan tai tietoisuustutkimuksen kanssa. Hämmästyttävää ottaen huomioon ihmisten käsitteelliset valmiudet 2500 vuotta sitten.

Andromeda

Andromeda

Kärsimyksen ongelma liittyy oleellisesti ihmisen mielen rakenteeseen ja rajoituksiin, jotka olivat oivallettavissa meditaation avulla jo tuolloin. Kuten lääkekin. Miten Buddhan havaintoja voisi kuvata nykytietämyksen näkökulmasta?

Maailma on simulaatio mielessä

Ihmisen aistit, aistimusten tulkinta sekä käsitteellinen ajattelu ovat nerokas väline. Niiden avulla ihmisolio voi hahmottaa ympäröivää maailmaa ja tehdä parempia valintoja. Tuo maailman malli on kuitenkin ristiriidassa todellisuuden kanssa. Silti se on ainoamme ja takerrumme siihen vajavaisuuksineen – ja petymme.

Purossa virtaava vesi saa aikaan pyörteen. Se koostuu molekyyleistä, jotka liikkuvat tietyllä tavalla. Minä voin ulkopuolisena tarkkailijana havaita pysyvän muodon ja kutsua sitä pyörteeksi. Todellisuus on virtaavaa vettä, pyörre on simulaatio mielessäni.

Jos piirrän numeron 5 taululle ja kysyn mitä siinä on, lähes kaikki vastaavat viisi. Taululla on väriä. Merkitys viisi on mielessä. Väritkin ovat mielen kokemuksellinen tulkinta valon aallonpituuksista.

Kieli ja käsitteellinen ajattelu ovat jo toimintaperiaatteeltaan animistisia. Mieleni olettaa automaattisesti, että Pyörre on olemassa sinänsä, an sich, että sillä on ”sielu”. Tämä on hyvin käytännöllinen oletus. Se mahdollistaa assosiaatiot, käsitteellisen ajattelun, monimutkaisen systeemimallin rakentamisen ympäröivästä maailmasta.

Pyörrettä ei kuitenkaan ole olemassa sellaisena kuin ajattelumme sen hahmottaa. Tätä tarkoittaa anatta, tyhjyys. Tai Mahayana laveammin: ”Muoto on vain tyhjyyttä, tyhjyys vain muotoa.” Pyörre ei tunnu kovin suurelta menetykseltä, mutta sama koskee kaikkia mielen tunnistamia ilmiöitä.

Mieli tekee toisenkin perusoletuksen. Ilmiöt ovat pysyviä, ”samoja”. Muutos, syntymä ja kuolema ovat poikkeuksia. Tämäkin on käytännöllistä, mutta vain rajallisesti totta. Kun raja ylitetään, seuraa pettymys.

Todellisuudessa pyörteen molekyylit vaihtuvat vilkkaasti. Sen muoto horjuu. Jos patoan puron, pyörre katoaa. Kun avaan padon se ilmestyy. Onko se sama? Onko se sama, jos patoan puron tietämättäsi? Mikä siinä on ”sama”? Vastaus: Paikka. Siis asiayhteys, konteksti. Mieli pitää Pyörrettä samana, koska se on samassa paikassa. Syntyy joka hetki uudestaan lähes samanlaisena. Tämä koskee jälleen kaikkia mielen hahmottamia ilmiöitä.

Voimme rationaalisesti päätellä, ilmiöiden tyhjyyden ja pysymättömyyden. Se on kuitenkin mielen pinnallista (siis hyvin jalostunutta) toimintaa. Vaatii ponnistelua päästä kokemuksellisesti kosketuksiin näiden realiteettien kanssa. Zazenissa niitä voi lähestyä omaa turvallista vauhtia.

Kuka minä olen?

Ajattelevan mielen harhapolut eivät jää tähän… seuraavaksi Kuka minä olen?.

8 ajatusta artikkelista “Onko elämä kärsimystä?

  1. Minna

    Elämä itsessään ei ole kärsimystä. On sanottu, että elämässä on kärsimystä. Näin sanoi Gautama.

  2. Ari Tikka Kirjoittaja

    Olen periaatteessa samaa mieltä, epätyydyttävyys on varsin kirjaimellinen käännös, turhautuminen tuntuu laimealta. Kun tarkkaan katsoo, kärsimys ei ehkä ole liioittelua.

    Keskustelimme juuri zazenin yhteydessä kärsimyksestä. Entä jos on juuri kuolemassa hyvin kivuliaalla tavalla, esim syöpään. Siihenkin liittyy sekä kipua, että pelkoa, ahdistusta, kapinointia jne. Ja harjoitus auttaa. Olen edelleen sanan kärsimys kannalla.

  3. Sebastian

    Itse olen suosinut käsitteen dukkha tulkitsemista epätyydyttävyytenä tai turhautumisena. Silloin painopiste on kokemuksessa eikä koettujen olosuhteiden luonteessa.

    Psykologiasta ja mielihyvän aivotutkimuksesta katsoen voisi asian määritellä niin, että homeostaattisessa järjestelmässä kärsimyksen määrä lähestyy vakiota. Ei ole sellaisia olosuhteita, jotka jatkuvasti olisivat tyydyttäviä, koska totumme niihin.

    Asianlaidan sisäistäminen (valaistuminen) ei siten lopeta kipua, vaan rimpuilemisen!

  4. Kristian

    Hei Ulla,

    Itse olen ajatellut niin, että kaikki kärsimykseni kyllä mahtuu ’itseaiheutettuun’ kategoriaan. Toki elämääni kuuluu väistämättä sekä henkistä että ruumiillista kipua, joka johtuu minusta riippumattomista tekijöistä, mutta kärsimykseksi kivun muuttaa vasta minun suhtautumiseni siihen: juuri se, että itse haluan jotain muuta, kuin se kipu, joka minulla on. (Itse asiassa epäilen, että kärsimyksen siemen on jo siinä, että yleensä kuvittelen mielessäni jonkinlaisen abstraktin maailman, jossa minä ja kokemukseni olisimme muuten samanlaisia, mutta epämiellyttävä kipu olisi tavalla tai toisella poistettu.)

  5. Ari Tikka Kirjoittaja

    Taisin teininä suhtuatua kielteisesti kaikkiin uskontoihin…

    Usein jaottelen niin, että kipu on väistämätöntä ja kärsimys mielen itse aiheutettamaa. Myös kipu on paljolti mielen tuotetta ja sen kokemiseen vaikuttaa esim. pelko tai harjaantuminen.

    Ari

  6. Ari Tikka Kirjoittaja

    Värit ovat mielen (tiedostamatoman) _kokemuksellinen_ tulkinta valon allonpituuksista.

    Valon aallonpituudet ovat tieteellisen kultuurin käsitteellinen tulkinta värien kokemisesta.’

    Ari

  7. Topi Ä

    ”Väritkin ovat mielen kokemuksellinen tulkinta valon aallonpituuksista.”

    Eikö asia pikemminkin ole niin, että ”värit ovat valon aallonpituuksia” on mielen tulkinta kokemuksellisista väreistä?

    Ja tähän kai voisi vastata:

    ”Voimme rationaalisesti päätellä, ilmiöiden tyhjyyden ja pysymättömyyden. Se on kuitenkin mielen pinnallista (siis hyvin jalostunutta) toimintaa. Vaatii ponnistelua päästä kokemuksellisesti kosketuksiin näiden realiteettien kanssa. Zazenissa niitä voi lähestyä omaa turvallista vauhtia.”

  8. Ulla Jutila

    Mä muuten reagoin tuohon ”tylyyn versioon” ihan eri tavalla, mulla se herätti heti kiinnostusta buddhalaisuuteen. Siis täsmälleen saman mäkin jostain lukion oppikirjasta varmaan ihan ulkoa opettelin. Oli se munkin mielestä tyly. Elämänjanon sammuttaminen tuntui mun mielestä vähän liioittelulta. Silti mä ajattelin tuosta litaniasta, että siinähän varmasti on jotain perää. Että kärsimys usein johtuu siitä, että mä itse haluan jotain muuta, kuin mitä mulla on. Toisaalta mun mielestä kaikki kärsimys ei mahdu tuohon ”itseaiheutettuun” kategoriaan. Mutta länsimaisen yltäkylläsyydessä eläneen ihmisen (eli siis mun itseni) kokema kärsimys yleensä mahtuu.

Haluatko kommentoida?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s