Karjuva hiljaisuus ei minkään reunalla

Myrsky tuo mieleen lapsuuden tunnelman, kun isä vei minut Helsingin eteläsatamaan ihailemaan myrskyä. Meren voima on ihmiselle mahtava, myös pienellä Suomenlahdella. Meressä voi vierailla, ja laivat käyttävät sitä hyödykseen, mutta pohjimmiltaan se on tuntematon ja hallitsematon. Kylmä ja tappava. Meret vellovat tällä planeetalla vielä kun ihminen on tappanut itsensä sukupuuttoon.

Suuri tuntematon.

Suuri tuntematon.

Kukapa ei muistaisi katselleensa tähtitaivasta ja ihmetelleensä sen mittasuhteita. Taivaalla näkyvät valopisteet ovat muuten enimmäkseen galakseja, eivätkä yksittäisiä tähtiä. Äärettömän kokeminen antaa perspektiiviä arkeen.

Zendo Helsingin keskustassa, kaiken hälinän keskellä, on paikka ei-minkään reunalla. Kun asetun zazeniin ja mieli alkaa hiljetä, tämä hetki näkyy yhä selvemmin. Voin kurkistaa zabutonin (matto) reunan yli äärettömän syvälle. Voin seurata kuinka alkuräjähdyksen aalto, tämä hetki, vyöryy edelleen. Sen kuohut näkyvät meille tuttuina esineinä, ilmiöinä ja olentoina, syntyvät joka hetki uudelleen, toisiinsa kietoutuneina, samana ja erillisinä yhtä aikaa.

Ja millaista ääntä tuollainen aalto pitää! Ei ole vaikeaa pysyä hereillä zazenissa, silloin kun kuulee karjuvaa hiljaisuutta. Se tuntuu joka solussa.

9 thoughts on “Karjuva hiljaisuus ei minkään reunalla

  1. Mauri Tikka

    Tiedän, että tähtitiede ei ollut jutun ydin, mutta en voi olla huomaamatta keskitietä tähtien ja galaksien suhteen: on todella niin, että tarkimmilla kaukoputkilla taivasta tarkastellessa pystymme erottamaan paljon enemmän galakseja kuin tähtiä. Siis me tiedämme kyllä, että galaksit ovat tähtijoukkoja, mutta emme pysty kaukaisista galakseista erottamaan yksittäisiä tähtiä.

    Tässä mielessä, kaukoputkella asiaa tarkastellessa, useimmat valotäplät todella ovat galakseja. Tämä seikka on varmaan ollut kirjoittajan mielessä – tai se, että tähtiä galaksissamme on 100 miljardia, mutta galakseja on paljon enemmän.

    Ajan huutoon hetkessä minulla ei ole lisättävää.

  2. Ari Tikka Kirjoittaja

    Hmm. Kirjoitus on oleellisesti runollinen tuokiokuvaus ja käytin taiteilijan vapautta dramatisoida. Ehkä olen altistunut uutisille siitä mitä ihminen saa aikaan maapallolla ja siksi tulin käyttäneeksi aktiivia. Ihmiskuntahan ei todellisuudessa ole kokonaisuutena kovinkaan tietoinen tai kykenevä tekemään valintoja. Lauseen oleellinen tarkoitus oli verrata meren pitkäikäisyyttä ihmiskunnan ikään. Todennäköiseen.

    Kyllä tulevaisuuden ennustaminen on minulle yhtä vaikeaa kuin kenelle tahansa. Teen havaintoja ja niiden perusteella skenaarioita tulevaisuudesta, kuten ymmärtääkseni kaikki nisäkkäät. Zen-harjoituksen ja ehkä iän myötä sanon entistä helpommin, etten tiedä.

    Kysymyksesi kuolemasta tai jatkuvasta muuttumisesta liittyy oleellisesti inhimilliseen ajatteluun. Mitä on oikeasti olemassa. Mikä on se joka jatkuu, muuttuu tai kuolee. Onko kyseessä sama vai samanlainen. Tarkoitukseni on palata tähän jossain vaiheessa laajemmin.

    Kirjoituksen hetkellä koin ehkä pienuutta, liittymistä ja rauhaa, ja ne liittyivät oleellisesti kirjoituksen keskeiseen viestiin. Näihin tuhon mielikuviin minulla liittyy lähinnä surua.

  3. Jula

    Kiitos hienosta tekstistäsi!

    Huomioni takertui erääseen yksityiskohtaan, nimittäin sanavalintaasi: “vielä kun ihminen on tappanut itsensä sukupuuttoon”. Erityisesti siis sanaan “tappanut”.

    Haluaisitko laajentaa hieman mitä tarkoitit? Onko se päätelmäsi tämän hetkisestä tilasta vai visualisointisi tulevaisuuteen? Koetko tietäväsi, mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Ja millaisen muodon todellisuus ottaa? Näetkö, että asiat kuolevat vai muuttavat muotoaan? Vai jotenkin muuten?

    Erityisesti minua kiinnostaisi kuulla, millaisia tunteita tuon ilmaisusi taakse kätkeytyy.

    Rauhaa, Jula

  4. Jartsa

    Oleellisin onkin: ”Äärettömän kokeminen antaa perspektiiviä arkeen”. Olen sen kokenut monena pimeänä syysyönä, metsän keskellä, noita kaukaisia kohteita metsästäen; niistä on tullut kavereita, morjens tuhnu, sinä siellä miljoonien valovuosien päässä, minä täällä, yhtä kaukana, yhtä lähellä, …yhtä…

  5. Ari Tikka Kirjoittaja

    Dang. Ei pitäisi luottaa muistiin. Harmillinen asiavirhe… no on niitä galakseja kuitenkin aika monta, yli 100 miljardia…

  6. Jartsa

    Taivaalla näkyvät valopisteet ovat muuten enimmäkseen oman galaksimme tähtiä, joukossa jokunen aurinkokuntamme planeetta, eivätkä muita galakseja.

    Lähin naapurigalaksi (M31, Andromedan galaksi) on nähtävissä paljain silmin utumaisena tuhnuna. Kolmion galaksi M33 on sekin tosi hyvällä kelillä ja valosaasteettomassa paikassa nähtävissä paljain silmin, juuri ja juuri erottuvana utumaisena tuhnuna.

    Kiikareilla M31 näkyy hyvin, M33 vaatii kiikareillakin hyvän kelin.

    Muiden galaksien näkemiseen tarvitaan valovoimainen kaukoputki.

  7. Uku

    Kaunista, kiitos kirjoituksestasi.

    Syksy ja myrskyt rules. Kynttilä lyhtyyn ja Ryokanin runoutta. Ah, kuinka herkullista.

Haluatko kommentoida?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s